Seuraavana aamuna
Aamulla tosiaan lähetin lapset kouluun, vein eskarilaisen eskariin, lähdin koirien ja hoitolasten kanssa metsään kävelylle. Kotona olin tuohon aikaan yksityinen perhepäivähoitaja. Hoitolapset tykkäsi kovasti muuten leikkiä metsässä muutenkin mutta yksi leikki oli ylitse muiden. Lapset menivät puiden ja isojen kivien taakse piiloon. Päästiin koirat vapaaksi ja sanoin käskyn ETSI. Koirat etsivät lapset ja lapset antoivat koirille palkinnoksi nappuloita. Tätä leikkiä leikitiin muuten tosi paljon. 🙂 Lasten kanssa touhusin päivän ja suunnittelin mielessäni miten tämän eron hoidan. Illalla exä tuli töistä ja aloitti jäätävän raivoamisen. Mikä saatana sä kuvittelet olevasi, tuollainen luuseri perhepäivähoitaja. Saatanan huora mä pilaan sun elämän. Lapset kuuntelivat ja lähtivät huoneisiinsa pakoon. Minä pysyin rauhallisena, annoin huutaa. Kunnes lopuksi totesin. Sinä, jokaisen naisen unelmamies, mieti itse mikä olet: kohta 4 lapsen eronut isä, työtön ( töissä kuulemma yrittivät hiillostaa ulos) luottotiedoton, pienimunainen mies, rattijuoppo. Sinä olet ihan jokaisen naisen unelmamies. Siihen loppui minulle huuto kun seinään. Tein siis suunnitelman. Edellisistä kerroista oppineena.
