Kerron tänään
Vuosi on ollut täynnä kolhuja ja nyt toipumiseni voi alkaa kunnolla. En edes ymmärtänyt kuinka tiukilla olen ollut kunnes tuli maaliskuun lopussa mitta ihan täyteen. Kävin kirjaimellisesti kolmen vuoden elämäni läpi.
Olin jo vuoden alussa jälleen käräjäoikeudessa taistelemassa elatusmaksuista ja tapasin exän pitkstä aikaa. Palautui taas se kaikki paha mieleen. Hävisin oikeudenkäynnin ja nyt lapset saavat minimielatusavun jonka maksaa yhteiskunta. Se ei nyt ole pointti tässä, vaan se että aloin miettiä tätä narsistikuviota jälleen. Kuinka paljon exä pystyy huijaamaan ihmisiä tähän meidän kuvioon mukaan. Tuo vaivasi, pari kuukautta pohdin että tekisi mieli huutaa koko maailmalle että ettekö te tajua että teitä vedätetään. Tuli uusi tapaaminen maaliskuussa, nyt vuorostaan pesänjakajan luona. Paikalla olimme molemmat, myös meidän molempien asianajajat. Exän asianajaja onkin kuuluisa Suomessa ja viimevuodet hän on paistatellut julkisuudessa nimekkäiden lööpeissä olleiden ihmisien puolustusasianajajana. Nyt syytökset ja valheet olivat selkeästi minulle liikaa, asianajaja teki toki vain työtään, mutta samalla myös syytöksien ja valheiden takia koin olevani täysin nujerrettu. Ymmärrän tietenkin että hänen täytyy uskoa päämiestään mutta tämä kirjaimellisesti vei yöunet.
Valvoin yön, torkahdin hetkeksi ja jälleen valvoin. Aamulla oli pakko lähteä töihin, ei auttanut, työt on hoidettava. Tuli seuraava yö, nukuin 1 tunnin, jälleen valvoin yön, ja aamulla töihin. Olin jo valvonut 2 vuorokautta, väsytti työpäivän jälkeen ja tein suunnitelman.
Haen minulle ja lapsille herkkuja illaksi, olihan perjantai-ilta. Syödään herkkuja, paistetaan pizzaa, käydään saunassa ja mennään ajoissa nukkumaan. Tämä oli loisto suunnitelma. Kaupan kautta kotiin ja sauna päälle.
Illalla herkuteltuamme nuorin lapsista sanoi olevansa väsynyt ja lähtevän nukkumaan. Totesin että hyvä idea mä tulen kanssa. Pyörin tunnin umpiväsyneenä sängyssä, pää oli ihan sekaisin, kaikki vuosien tapahtumat vellosivat sekaisin päässä ja ajattelin että tämä on oikea aivomyrsky. Nousin ylös. mietin taas että pitäisi alkaa kirjoittamaan mitä kaikkea on tapahtunut että saan ne mielestäni. Ajattelin että nyt aloitan, kirjoitan hetken ja kun alkaa väsyttämään niin lopetan ja jatkan myöhemmin. Se mitä tapahtui on aikalailla outoa. Umpiväsyneeä avasin läppärin ja aloitin kaiken alusta, siitä mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Kirjoitan kirjeen, osoitan sen niille ihmisille joita koen että exä on tässä vedättänyt ja sotkenut kuvioon mukaan. Kirje oli otsikoitu sanoilla ” tänään kerron” Tekstiä syntyi, ihan kun illan hiljaisuudessa olisin palanut siihen hetkeen takaisin ja monotonisesti kirjoitin, en syyttäen, en haukkuen ainoastaan kertoen faktat, mitä kaikkea on tapahtunut. Tekstiä vain tuli, 11 sivua. klo 21.perjantai-iltana aloin kirjoittamaan ja kirje oli valmis lauantai-aamuna klo 4.Suljin läppärin ja nukahdin sohvalle. sain nukuttua kaksi tuntia.Eli mä olin niin hirveillä ylikierroksilla että en pystynyt enää nukkumaan. Aamun umpiväsyneenä tein kotitöitä ja päätin että koitan nukkua päiväunet. Minulla kun ei ole koskaan ollut uniongelmia pelkäsin että jo en kohta saa nukuttua olen psykoosissa. Päivällä nukahdinkin muutamaksi tunniksi.
Siitä alkoi pikkuhiljaa palautuminen.
