Jäässä, ihan jäässä.
Voiko laittaa peiton korville ja sanoa, herättäkää kun tämä painajainen päättyy. 10.v. vanha omakotitalon on ex.mieheni tuhonut joten tänään olen tilanteessa että talossa on putketkin jäässä. Miten minä olen tällaisessa tilanteessa, on pitkä tarina jonka aloitan nyt.
Olin jo kolme vuotta aiemmin ajatellut että kunhan lapset kasvavat mä jätän tuon luopion. Olin täysin kyllästynyt olemaan se perheen elättäjä. Tein kahta työtä, vuosia, jotta laskut tuli hoidettua, kuunnellen vähättelyä, mikä sä kuvittelet olevasi, tuollainen arvoton luuseri. Laskut olivat minun kontolla, niinkuin vastuu lapsista, kodista, eläimistä ja kaikesta arjesta. Ex-miehelläni oli asenne jota hän mielellään minulle painotti, hän tekee vain asioita jotka tuntuvat kivoilta. Wc,n siivous ei ole kivaa.No voi sitä tuollaisellakin asenteella elää jos kotona palvelija hoitaa kaiken. Kun esimerkiksi pyysin voisitko tyhjentää imurisäiliön tai minkä tahansa muun kotityöhön liittyvän työn vastaus oli sitten aina, miksi hänen täytyy ihan hyvin voit tehdä sen itsekin. Niin tein.Aina. Mutta sitten minullakin tuli mitta täyteen. Päätin että nyt loppui tuo elättäminen ja vastuu yksin kaikesta. Rehvakkasti syksyllä 2013 ilmoitin että tasan puolet laskuista kuuluu hänelle tästä päivästä eteenpäin. Mainitsen tässä että exä kävi töissä ja sai kyllä palkkaa, mutta rahat menivät, arvaatkaan mihin, ulkokuoren ylläpitoon. Merkkivaatteet, harrastukset, ulkoilu ystävien kanssa. Kotona minä maksoin laskut, ostin kirpparilta vaatteet itselleni ja lapsille. Kyllä saan vieläkin sappeni kiehumaan tästä kaikesta. Päivät tei töitä, illat töitä toisaalla, lasten harrastuskuljetukset, kaikki.
